HOW IS IT GOING ?

Kolme viikkoa ja kaks päivää sitten istuin lentokentällä hymy korvissa. Puoli tuntia aikasemmin olin sanonu heipat äitille ja ajatellu et mä en vaan pysty. En pysty jättämään kaikkea ja  kävellä turvatarkastuksen läpi toiselle puolelle. Mut sit ku näin lähtevän lentokoneen ikkunasta, ni vaan tajusin, et tää on se juttu jota olin odottanu ja halunnu niin kauan. Musta tuntu vapaalta ja jollain tapaa huojentuneelta. Kaikki odotus oli takana ja se odotettu nyt vaan edessä. Tuntu että olin vihdoin päässy sen laiturin reunalle ja nyt sai vaan hypätä. Hypätä merensiniseen virkistävään  veteen ja uida. Vedessä oot painoton ja voit uida mihin suuntaan tahansa, voi tuntee olonsa vapaaksi. Tottakai tulee niitä isompia aaltoja jotka heittelee, mut ne oppii väistämään ja jossain vaiheessa tulee taas tyyntä.

Ja sit vaan hyppäsin.

So far kaikki on hyvin, vaikka minkäänlaista päivärutiinia mulla ei vielä ole, oon totaalisen hukassa ja käytän googlemapsia päivittäin, työtä on hävettävän vähän ja oon silti hävettävän väsyny. Oon aina yhtä jumissa ku kaupan kassalla tervehditään "hi, how is it going?" ja lopuksi heitetään "bye have a great one!"

 Mut kertaakaan en oo ajatellu et lähteminen ois ollu huono asia, sillä oon nyt jo tavannu mahtavia ihmisiä, löytäny mun lempikahvilan, lempibrunssipaikan, lempikirppiksen ja lempipikaruokapaikan. Viikonloput mulla on ollu vapaita. Joka kerta downtownissa  käydessä oon niska kipeenä ihmetelly et miten iso paikka tää oikeesti on ja kuinka onnekas oon et oon täällä.

x roosa